Koronapandemia on saanut jokaisen meistä varpailleen. Jokainen meistä pyrkii omalla tavallaan vaikuttamaan siihen, ettei Covid-19 -virus leviäisi keskuudessamme holtittomasti.
Kaikista varotoimista huolimatta, virus kuitenkin levisi keskuudessamme viime kevään aikana ja 19.3.2020 eduskunta päätti täysistunnossa, että valmiuslaki otetaan käyttöön perustuslakivaliokunnan mietinnön mukaisesti.
Tilanne johti siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilöt joutuivat valmiuslain mukaiseen työvelvollisuuden toteuttamiseen. Päätös astui voimaan 26.3.2020.
Mitä tilanne tarkoitti ammattihenkilöille?
Käytännössä tilanne tarkoitti sitä, että niin yksityisellä, kuin julkisella sektorilla työssä olevia terveydenhuollon ammattilaisia eivät koskeneet enää normaalit työaikalait. Asetus mahdollisti sen, että ammattihenkilöitä pystyttiin määräämään töihin kellonajoista, perhetilanteesta, ylityötunneista tai vaikka osaamistasosta riippumatta työtehtäviin, eikä niistä ollut mahdollisuutta kieltäytyä. Virantoimitusvelvollisuus pystyttiin muuttamaan, eli lääkäri pystyttiin määrätä muuhun kuin hänen virkansa mukaiseen työhön, siinäkin tilanteessa, vaikka lääkäri ei olisi ammattiaan vuosikymmeniin enää harjoittanut.
Hallituksen toimenpiteet
Samaan aikaan hallitus myös määräsi ihmisiä karanteeniin sairastuttuaan tai taudille altistuttuaan. Terveydenhuollon kriittinen toiminta on aina pystyttävä turvaamaan, ihmisten jaksamisen sekä osaamisen kustannuksella. Työntekijöillä ei myöskään valmiuslain aikana ole normaalia oikeutta koskien työaikaa, vuosilomaa tai irtisanomisaikaa. Ammattilaisia pystyttiin siis siirtämään mielipiteitä kyselemättä ja arvostamatta, kaikeksi onneksi tällainen toiminta pystyttiin pitkälti välttämään.
Mitäs olet lääkäri!
Eikö jokainen meistä itse valitse ammattinsa, kysyy varmasti moni. Meidän tai useimpien vanhempiemme elinaikana ei valmiuslakia ole otettu käyttöön. Kukaan ei voinut olettaa, että kerran nuoruudessa suoritettu lähihoitaja -koulutus voisi velvoittaa vielä viisikymppisenä ”pakkotyöhön”, vaikka ei päivääkään ammattia olisi harjoittanut. Työvelvoite tosin voidaan antaa kahdeksi viikoksi kerrallaan ja se saadaan uusia vain kerran.
Toki on mainitsemisen arvoista, että keskimääräisen 37,5 viikkotyötunnin lisäksi valmiuslain aikanakaan ei saa teettää enempää ylityötunteja kuin keskimäärin 48 tuntia viikossa neljän kuukauden ajanjakson aikana. Viikkotyöaika voidaan maksimissaan "vain" reilusti tuplata. Juuri enempää ei tämänhetkinen aikakäsityksemme pysty ymmärtämään. Viikosta loppuu yksinkertaisesti aika. Liikkumalla hillittömän nopeasti, käsittämämme aika hidastuu, mutta saanen epäillä, ettei hoitohenkilökuntamme, kaikesta osaamisestaan huolimatta, siihen kykene.
Milloin lääkärien kantokyky ylittyy? Pystyisitkö itse samaan työmäärään?
(Kuva: Pixabay)
Kuinka meille käy?
Kukaan ei tietenkään toivo toista pandemia-aaltoa, mutta näyttää vahvasti siltä, että se on vääjäämättä edessä. Valmiuslain käyttöönotto on äärimmäinen keino turvata valtakunnallisesti terveydenhuollon kapasiteetti ja saatavuus. Jokainen meistä toivoo sairastuttuaan saavansa osaavaa ja hyvää hoivaa sekä ammattimaista terveydenhoitoa. Haluan nostaa esille kysymyksen, onko pandemiatilanne todellakin niin vakava, että sen varjolla voidaan kajota näin laajamittaisesti vapaan valtion ihmisiin? Onko kynnys siirtyä äärimmäisyyksiin jatkossa pienempi? Jos katsomme nyt kaikki korttimme pakasta läpi, jääkö meille enää mitään keinoja, mikäli kolmas maailmansota syttyy?
Leo Kirjonen